Varadoula

Reilu vuosi sitten päädyin yllättäen synnytykseen varadoulan eli takapäivystäjän paikalta. Sangen harvinaista se on, ja tämä oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa kerta minun kohdallani. Yhden kerran olen itse joutunut turvautumaan varadoulaan, koska influenssa kaatoi sänkyyn lähes koko perheemme.

En tiennyt perheestä juuri etunimiä enempää, synnytystoivelistan olin lukenut läpi kerran. Ajoin läpi kaupungin iltaruuhkan, jatkoin moottoritielle kohti Hyvinkäätä. Yritin viestittää, että olen tulossa, mutta kännykän akku hyytyi pakkasessa. Moottoritiellä pyrytti jo niin sankasti lunta, että välillä vauhti piti pudottaa viiteenkymppiin. Tuulilasinpyyhkijät olivat umpijäässä. Lämmitin jäistä kännykkää pitämällä sitä ihoa vasten paidan alla.

Lopulta pääsin perille. Koputin oveen ja astuin sisään. Löysin synnytyssalista ihanan pariskunnan, joka odotti esikoistaan syntyväksi. Emme puhuneet paljoakaan koko synnytyksen aikana. Aika pysähtyi ja samalla me teimme kaikki työtä uuden elämän eteen. Ilta vaihtui yöksi, yö aamuyöksi. Kätilöt kävivät välillä hämärässä salissa ihmettelemässä, miten hienosti kaikki sujui ilman lääkkeitä.

On aina uskomattoman hienoa nähdä, miten synnyttävät äidit kasvavat synnytyksen edetessä. Matkalle mahtuu usein myös epätoivon hetkiä, mutta niistä pääsee yli. Synnyttävän äidin lisäksi myös kumppanit antavat kaikkensa. Joinain hetkinä äitiä oli auttamassa useampi käsipari, hetkeä myöhemmin me katsoimme sivusta, kuinka paljon voimia antoikaan jaksamiseen rentouden ja oikean rytmin löytäminen. Hengittäminen. Liike. Ääni. Pysähtyminen. Heittäytyminen.

On synnytyksiä, joissa doulan ei tarvitse tehdä juurikaan muuta kuin olla läsnä. Sitten on synnytyksiä, joissa kokeillaan lähes kaikki mahdollinen, mitä doula osaa ja mitä tämän laukusta löytyy.

Synnyttäjää auttavat raskaushormonit, kumppanilla ja doulalla voi olla jaksamisen kanssa vaikeampaa, kun on jatkettu töitä jo yli puolitoista vuorokautta läpi yön. Uskomattoman paljon voimaa voi myös saada muutaman sekunnin torkahduksesta samalla kun painaa lämmintä kaurapussia äidin selkää vasten.

Oli todella upeaa nähdä minulle ennestään täysin tuntemattomien ihmisten kasvaminen kohti vanhemmuutta tuon yhden yön aikana. Lumisen pakkasaamun auringon myötä syntyi uusi elämä ja uusi perhe.

Jätin heidät tutustumaan toisiinsa. En vieläkään tiennyt heistä juurikaan nimiä enempää, mutta samaan aikaan tunsin heidät varmasti paremmin kuin moni muu. Ajoin osan matkasta kotiin ikkuna auki, etten olisi nukahtanut rattiin. Oli suhteellisen rapsakka pakkanen.

Ei ole helppoa olla varsinainen doula ja syystä tai toisesta lähettää tilalleen toista. Tämän muistan itsekin, kun lähettelin vähän väliä viestejä varadoulalleni, kun itse makasin lähes 40 asteen kuumeessa. Niinpä minäkin puhuin kotiin päästyäni pitkän puhelun perheen varsinaisen doulan kanssa, joka oli jännittänyt tahollaan yön tapahtumia.

Onnea ihanalle 1-vuotiaalle, tämän sankarilliselle äidille ja rohkealle isälle! Kiitos kun sain olla matkakumppaninanne vuosi sitten 

Teksti julkaistu alunperin Sallan Varataivas-sivulla Facebookissa 22.1.2017

Varadoula vierelläsi

Varadoula ei ole aina itsestäänselvyys. Osa synnyttäjistä haluaa ehdottomasti tavata varadoulan etukäteen, osalle se ei ole niin välttämätöntä. Me toimimme Doula vierelläsi -ryhmässä toistemme varadoulina. Näin tiedämme esteen sattuessa, että paikalle pääsee luotettava ammattilainen, eikä synnyttäjä jää yksin edes siinä tilanteessa, että satumme sairastumaan itse tai olemme vaikka viettämässä lapsemme syntymäpäivää. Tai toisessa synnytyksessä – vauvat kun tuppaavat saapumaan tähän maailmaan kyselemättä meiltä muilta etukäteen, sopiiko tänään tulla vaiko ei.

Tule siis tapaamaan meitä doulailtoihimme joka kuun ensimmäinen perjantai-ilta Organic Spiritiin Lauttasaareen. Siellä tapaat samalla kertaa meidät kaikki. Näin ollen olet myös tavannut mahdolliset varadoulasi. Nähdään doulaillassa!