Isän doulakertomus

Doulan tuki isän silmin

Siitä kuulemme liian harvoin, vaikka yleensä juuri kumppanit ovat kaikkein kiitollisimpia doulan läsnäolosta synnytyksessä. Joskus puolisot saattavat ensi alkuun epäillä, viekö doula heidän roolinsa äidin tärkeimpänä tukijana.

Näin ei ole, vaan itse asiassa doulan läsnäolo yleensä vahvistaa puolison roolia, koska näin hän saa vinkkejä siitä, miten voi kumppaniaan missäkin tilanteessa tukea. Doulan tukemat kumppanit ovatkin tutkitusti aktiivisempia ja ihan fyysisestikin lähempänä synnyttäjää.

Tässä siis Timon tarina esikoispoikansa syntymästä, lahja varsinkin kaikille teille, joiden puolisot vielä pohtivat, mitä hyötyä doulan läsnäolosta voisi synnytyksessä olla.
Esikoisen syntymä isän silmin

”Oman esikoisen syntymä on erikoinen asia siitä, että se on niitä harvoja asioita elämässä, jonka voi kokea vain kerran ja mitä ei oikeastaan voi kovin hyvin harjoitella – silloinkaan jos olet vain mukana synnytyksessä kumppanin roolissa, tulevaa äitiä tukemassa. Oma kokemukseni on vuodelta 2013 sittemmin suljetulta Helsingin Kätilöopistolta. Se on edelleen yksi elämäni hienoimmista ja liikuttavimmista kokemuksista.
Kun vaimoni ensi kertaa toi esiin kiinnostuksensa palkata doula avuksi synnytykseen, tunsin oloni jossain määrin uhatuksi. Eikö minun apuni tai paikalla oloni riittäisi sinulle? Eivätkö kätilöt ole paikalla huolehtimassa sinusta ja vauvasta? Mikä ihme tämä doula edes on? Näitä kysymyksiä nousi esiin ensi alkuun.

Päässäni ajatus soti sitä vastaan, miten olin kuvitellut synnytykset yleensä, ja että olimme vaimoni kanssa pari, joka pystyisi mihin vain kahdestaan. Liekö sitten ollut vaimoni viekkautta, että ajatus doulasta asettui lopulta suhteellisen vähällä keskustelulla omaan lokeroonsa minunkin maailmassani. Toisaalta myös Marjaanan tapaaminen ennen synnytykseen menoa lievitti epätietoisuutta hyvin. Tosiasia on lopulta se, että harva ihminen hoitohenkilökuntaa lukuun ottamatta kokee elämässään yhtä tai kahta synnytystä enempää. Doulat saattavat osallistua kymmeniin synnytyksiin vuodessa ja ovat erikoistuneet ennen kaikkea äidin hyvinvointiin synnytyksen aikana.

Synnytys alkoi helmikuisena perjantai-iltana, kun olimme vaimoni kanssa juuri asettuneet sohvalle katsomaan Voice of Finlandia kunnon jäätelöannokset sylissä ja lusikat valmiina. Lapsivedet menivät ja oli aika lähteä Kätilöopistolle perehtymään tilanteeseen. Meillä oli muistaakseni jonkinlainen laukku valmiiksi pakattuna. Olimme neuvolan synnytysvalmennuksen lisäksi käyneet kahdessa lyhyessä, parin tunnin yksityisessä valmennuksessa, tehneet joitakin rentoutumisharjoituksia ja palkanneet doulan (Marjaana) avustamaan meitä synnytyksessä sekä tavanneet hänet pari kertaa. Valmisteluista huolimatta synnytyksen käynnistyminen kyllä jännitti. Olimme jo tässä vaiheessa Marjaanaan yhteydessä, ja hän lupasi tulla mukaan tarpeen vaatiessa. Jälkikäteen ajateltuna doulan ottaminen mukaan synnytykseen helpotti meidän molempien jännitystä melkoisesti jo tässä vaiheessa.

Vaimon vointi oli Kätilöopistolla hyvä ja supistuksia ei vielä tuossa vaiheessa tullut kovin tiheään, joten lähdimme puoliltaöin kahdestaan kotiin odottelemaan synnytyksen käynnistymistä, mukanamme kätilöiltä saatu komento saapua takaisin opistolle klo 8 mennessä. Sain nukuttua aamuyöhön asti, mutta vaimo ei juurikaan koska supistuksia tuli jo hieman tiheämmin. Aamulla edessä oli jälleen lähtö Kätilöopistolle – tässä vaiheessa tiesimme, että seuraavan kerran kotiin tultaisiin vauvan kanssa, ja siitä alkaisi uudenlainen arki.
Meidät kirjattiin sisään lauantaiaamuna, minkä jälkeen alkoi jokseenkin ylimitoitetulta tuntuva mittaus- ja tutkimusoperaatio. Milloin anturit olivat huonosti, milloin putosivat, ja niin edelleen. Varsinkin supistusten aikana oli ymmärrettävästi turhauttavaa maata paikallaan, kun sitä pyydettiin vauvan sydänkäyrän seurantaa varten. Marjaana tuli pyynnöstämme avuksi puolen päivän aikaan, mikä selvästi toi helpotusta vaimoni oloon. Hän tarjosi useita vaihtoehtoja mm. supistusten helpottamiseksi, joista osa oli jo tuttuja keinoja tapaamisten ajalta. Tulehdusarvot olivat koholla ja antibiootin antamista varten ja niiden sydänäänien saamiseksi vihdoin kuuluviin piti maata aloillaan. Tämä oli ollut todella vaikeaa ennen Marjaanan tuloa, mutta hänen painaessaan lantiosta supistuksen aikana vaimoni olo helpottui ja hän rentoutui silminnähden. Myös kätilöt olivat hyvin mukana tuomassa turvaa tilanteeseen, joskin heidän resurssinsa olla läsnä olivat tietysti rajalliset.

Päivän mittaan liikuimme paljon, sekä sisällä että ulkona, istuskelimme jumppapalloilla, söimme ja taisimme molemmat jopa hetken aikaa nukkua. Käytännössä vain odotimme, milloin vauva päättäisi syntyä ja etsimme keinoja helpottaa oloa supistuksen aikana. N. klo 19-20 aikaan siirryimme synnytyssaliin, mikä oli minun kannaltani niin henkisesti kuin fyysisestikin raskain vaihe. Pitkä päivä tuntui meillä molemmilla jo painavan päälle ja avautumisen loppuvaiheet sekä ponnistamisen alkaminen selvästi pelottivat vaimoani. Meno oli aika hurjaa ja täytyy myöntää että itsekin olisin ollut melkoisen huolissani ilman Marjaanan osaavaa ja rauhoittavaa läsnäoloa.

Juuri tässä vaiheessa tuntui, että omaat keinot ja jaksaminen olivat lopussa. Marjaana huomasi tämän ja otti selvästi aktiivisemman roolin loppua kohden, mistä oli äärimmäisen suuri apu. Tässä vaiheessa sain Marjaanalta paljon hyviä ohjeita siitä, miten auttaa vaimoani. Se, mikä milloinkin hänen oloaan helpotti, tuntui vaihtelevan koko ajan ja vaikka meitä oli kaksi, kätemme olivat aivan täynnä työtä. Oli painelemista, roikkumista, vessareissuja, hierontaa, mm. Joissa kaikissa meitä oli hyvä olla useampi.

Meidän kaikkien – vaimoni, minun, kätilön ja Marjaanan yhteistyö toimi mielestäni täydellisesti. Kätilö huolehti, että vauvalla oli kaikki kunnossa, ja sillä aikaa minä ja Marjaana teimme parhaamme helpottaaksemme vaimoni oloa.

Lopulta esikoispoikamme syntyi lauantaina 16.2.2013 klo 23:56 ja pääsi hyvään alkuun elämässä syömällä ja nukkumalla ja käymällä isän kanssa ensipesuilla. Oletettavasti pitkähkö synnytys oli hänellekin kova, mutta palkitseva koitos!
Synnytyksen jälkeen en olisi voinut olla tyytyväisempi päätökseemme. Doulan ottaminen mukaan synnytykseen oli itsestäänselvyys myös kahden seuraavan lapsemme kohdalla.”

Timo Kervinen

Doula Marjaana Iltalehden henkilökuvassa

Doularyhmämme jäsenestä Marjaanasta oli hieno kuvareportaasi 8.7.2017 ilmestyneessä Iltalehden Ilona-liiteessä. Tutustu jutun pdf-versioon klikkaamalla alla olevaa kuvaa:

Klikkaa kuvaa lukeaksesi koko jutun.

”Doulan hyödyllisyydestä on kuitenkin tutkittua näyttöä. Doulan mukanaolo vähentää muun muassa toimenpiteiden ja lääkkeellisen kivunlievityksen tarvetta ja jopa keisarinleikkausten määrää.

Tulokset puhuvat selvää kieltä doula-ammattikunnan tarpeellisuudesta, ja doulatoiminta kasvaakin nopeasti. Perheillä on selvästi tarvetta palvelulle.”

Lämmitti sydäntä lukea näin iso juttu läheisestä kollegasta. Vielä mahtavammalta tuntui kuitenkin lukea valtakunnallisen suurilevikkisen lehden sivulta toimittajan kirjoittamana, että doulat tekevät tärkeää ja tarpeellista työtä. Ja että se on todistettu tieteellisesti. Me doulat toki tiedämme oman työmme hyödyt synnyttäjälle, lapselle ja perheelle, mutta vielä valitettavan usein työmme leimautuu jonnekin epäilyttävään marginaaliin – luomusynnytyshörhöjen ja hippien hommaksi, joka on pelkkää rahastusta tai että doula on yhtä kuin vapaaehtoinen synnytystukihenkilö.

Ammattina doula on suhteellisen uusi, mutta sitä mitä doulat tekevät, on tehty ikuiset ajat – kokeneemmat naiset ovat olleet tulevien äitien tukena – ennen synnytystä, sen aikana ja jälkeen. Äidit tarvitsevat tukea edelleen. Sen tarve ei ole poistunut, vaikka synnytykset ovat siirtyneet suurimmaksi osin sairaaloihin. Synnyttäjälle vieraassa sairaalaympäristössä doulan läsnäolon merkitys kasvaa usein entisestään.

Doulista ja doulan työstä pitäisi saada paljon lisää juttuja eri medioihin. Toivottavasti tämä Iltalehden juttu oli sille hyvä alku. Että mahdollisimman monet ymmärtäisivät, mitä meidän työhömme kuuluu. Ja että me doulat olemme ihan tavallisia ihmisiä – olkoonkin, että pitää tietysti olla vähän (tai paljonkin) hurahtanut synnytyksiin, että tätä työtä jaksaa tehdä.

Jutussa on myös kuva yhdestä viime kevään Vierelläsi-doulaillasta, jotka starttaavat taas syyskuun alusta, kunhan ollaan palattu kesälaitumilta arkeen. Doulaillat ovat maksuttomia teemallisia iltoja, jotka pidetään kerran kuussa Organic Spiritissä, Helsingin Lauttasaaressa. Ensimmäisen kerran teemaksi olemme suunnitelleet yleisösuosikkia ”Kumppanin työkalut”. Jos kaipaat doulaa jo ennen syyskuuta tai haluat tietää muuten lisää, ota reippaasti yhteyttä meihin. Seuraathan meitä myös jo Facebookissa?

Lempeitä kesätuulia Saaristomereltä!

Salla

 

6 asiaa, jotka jokaisen vanhemman kannattaisi tietää imetyksestä

Useimmat äidit ovat motivoituneita imettämään, mutta täysimetyksen kesto on Suomessa keskimäärin vain 1,5 kk. Imetys loppuu kokonaan keskimäärin vauvan ollessa seitsemän kuukautta vanha. Suositusten mukaisesta 4-6 kk:n täysimetyksestä ja imetyksen jatkumisesta muun ruokavalion ohella 2-vuotiaaksi asti jäädään siis melkoisesti jälkeen. Kaikki eivät halua imettää näin pitkään, mutta useimmat äidit toivoisivat selkeästi tilastoja pidempää imetystä. Kävin hiljattain vauvamyönteisyysohjelman mukaisen WHO:n imetysohjaajakoulutuksen, jonka pohjalta haluan auttaa ymmärtämään, mitkä tekijät vaikuttavat imetyksen onnistumiseen.

 

1. Tieto imetyksen hyödyistä

Useimmat meistä äideistä eivät juurikaan kaipaa vakuutteluja äidinmaidon hyödyllisyydestä ja terveellisyydestä. Sen todistavat tilastotkin: useimmat odottavat äidit kertovat haluavansa imettää vauvaansa.

Tästä huolimatta äidinmaito ansaitsee hiukan hehkutusta ihan heti tähän kärkeen. Imetys kun on luonnollinen ja alkukäynnistelyjen jälkeen yleensä selkeästi helpoin ja edullisin tapa ruokkia lasta. Se kulkee aina mukana, se on sopivan lämpöistä ja koostumukseltaan turvallista. Äidinmaito on siinä mielessä ”ihmeaine”, että se on vastavuoroista vauvan tarpeiden kanssa. Se muuttaa koostumustaan vauvan tarpeiden mukaan ja onkin aika hienoa, että esimerkiksi keskosvauvojen äitien maidossa on 30% tavallista enemmän kasvuun tarvittavaa rasvaa, runsaammin immuniteettia vahvistavia ainesosia sekä tavallista enemmän juuri keskosvauvan tarvitsemia vitamiineja ja hivenaineita, kuten rautaa. Imetyksellä on vauvalle lukuisia muitakin terveyshyötyjä: Imetetyt vauvat sairastavat vähemmän infektioita, heillä voi olla pienempi riski ylipainoon, allergioihin ja diabetekseen myöhemmin elämässään. Äidin osalta puolestaan imetys esimerkiksi pienentää riskiä sairastua rintasyöpään.

Erityisesti ensimaito eli kolostrum, jota rinnat erittävät pieniä määriä ensimmäiset päivät ennen kuin maito nousee, on ravintoarvoiltaan oikea tehomikstuura.

Kansanterveydellisesti olisikin tärkeää, että mahdollisimman moni äiti imettäisi lastaan. Aina tämä ei ole syystä tai toisesta mahdollista. Vauvat kasvavat hienosti ja terveenä myös osittaisimetettyinä tai korvikemaidolla. Osittaisimetyksestä ja pulloruokinnasta löytyy lisätietoja mm. Väestöliiton sivuilta Pullonpyörittäjän oppaasta.

Jatkathan kuitenkin lukemista eteenpäin – oma maitosi riittää todennäköisemmin, kun olet tietoinen seuraavista jutuista.

2. Hyvä tuki!

Tutkimusten mukaan imetyksen onnistuminen määräytyy pääosin sen mukaan, millaista tukea ja ohjausta perhe saa. Ei siis esimerkiksi sen mukaan, millaiset rinnat äidillä on, osaako hän luontaisesti lukea vauvansa nälkäviestejä tai minkä verran maitorauhasia äidin rinnoissa on (harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta).

Millaista tukea imetykseen sitten tarvitaan? Runsasta ja jatkuvaa. Tutkitusti tarvitaan hyvää ja asiantuntevaa ohjausta synnytyssairaalassa, imetysohjauksen jatkumista myös neuvolassa sekä mahdollisuutta vertaistukeen.

Yritä siis mahdollisuuksien mukaan varmistaa, että saat omasta mielestäsi laadukasta tukea varsinkin imetyksen alkutaipaleella. Useimmat kätilöt sairaalassa antavat aivan valtavan hyvää ohjausta, mutta kaikilla ei äitiyshuollossakaan välttämättä ole ajantasaista tietoa imetysohjauksesta. Hoitotyön suosituksessa painotetaan, kuinka tärkeää olisi kaikilla äitiyshuollossa työskentelevillä olla imetysohjaajan koulutus, mutta tämä ei valitettavasti Suomessa tällä hetkellä vielä toteudu. Jos siis koet, että ohjaus ei syystä tai toisesta vastaa toiveitasi, tai ei tunnu sinulle luontevalta tai vauvasi tarpeita vastaavalta, niin kysy ohjaajasi imetyskoulutuksesta ja pyydä tarvittaessa toista mielipidettä. Myös Imetyksen tuki ry:stä ja ammattimaisilta imetysohjaajilta saat lisäapua. Kysy myös paikkakuntasi vertaistuesta!

Useinkaan ei siis ole pohjimmiltaan kyse siitä, että maito ”vain loppuisi”, tai muille imetysongelmille ei olisi olemassa ratkaisuja, vaan siitä että oikea tieto ei löydä äitien luokse. Jotkut kertovat jäävänsä täysin vaille imetysohjausta ja näin ei tulisi tapahtua.

3. Ensi-imetys ja vauvan refleksit

Äidillä on siis kehossaan valmiina kaikki, mitä tarvitaan imetykseen, mutta niin on vauvallakin. Vastasyntynyt vauva osaa hakeutua itse rinnalle ja tarttua siihen kiinni, kun hänet asetetaan sopivalla tavalla äidin rintakehän päälle lepäämään synnytyksen jälkeen. Vauvan imuotteen ongelmat ovat varsinkin imetyksen alkuvaiheessa tavallisia. Mutta kun vauva saa tilaisuuden ensipäivinään itse tällä tavalla löytää rinnalle, niin hän löytää helpommin luontaisesti hyvän imuotteen, joka ei satu äitiä ja jonka avulla vauva nostattaa tehokkaammin maitoa rintoihin.

Vauva löytää rinnalle tuoksun ja nännin tummemman värin ohjaamana hyödyntäen omia nokkimis- ja hamuamisrefleksejään. Näin hän saa myös itse hoksata, miten rinnasta saa parhaan otteen. Opimmehan me vanhemmatkin paljon paremmin itse tekemällä! Rinnalle ryömintää voi käyttää imuotteen korjaamiseen ensiviikkoina myöhemminkin, jos se esimerkiksi keisarileikkauksen vuoksi ei ole heti syntymän jälkeen toteutunut.

4. Imetyshormonit

Oksitosiinihormoni vapauttaa maidon rinnoista vauvalle ja saa aikaan ns. herumisrefleksin. Oksitosiinihormonia vapautuu naisen elämässä suuria määriä kolmessa tilanteessa: orgasmin aikana, synnytyksessä ja imettäessä. Orgasmi on monelle tuttu, joten lähestytään tämän hormonin toimintaa sen kautta.

Mieti, millaisessa tilanteessa orgasmi ylipäätään on mahdollinen? Eikö silloin olekin tunnettava olonsa rennoksi, hyväksytyksi, luottavaiseksi ja turvalliseksi? Hellyys ja toisen ihmisen läheisyys yleensä myös auttavat? Sama pätee imetykseen.

Oksitosiini on siis läheisyys-, hellyys- ja rakkaushormoni, joka aktivoituu herkästi myös esimerkiksi ihokosketuksen kautta. Siksi maito heruu vauvalle paljon paremmin, kun äiti viettää ensipäivinä paljon aikaa iho ihoa vasten vauvan kanssa. Äidillä erittyy paljon oksitosiinia myös silloin, kun kumppani huolehtii kaikista hänen tarpeistaan ensipäivien ajan, kuuntelee hormonimyrskyisiä mielialoja, huolehtii että äiti syö, juo, käy vessassa, mahdollistaa mukavan imetysasennon, tukee, hellii ja rohkaisee äitiä. Kumppanit, näin tilaatte suoraan lisää arvokasta luomuruokaa omalle jälkeläisellenne, joten älkää missään nimessä ohittako tätä kohtaa kevyesti!

Luottamuksen ja turvan tunne ovat niitä keskeisiä syitä, miksi hyvä imetysohjaus on niin tärkeää. Ilman niitä maito ei heru. Oksitosiinista on hyvä tietää, että sitä erittyy sykäyksittäin, joten myös rintojen herumisrefleksit ovat sykäyksittäisiä. Välillä vauva imee saamatta paljoakaan maitoa, välillä taas maito virtaa. Mitä enemmän oksitosiinihormonia erittyy, sitä useammin maito virtaa, sitä enemmän vauva saa maitoa ja sitä enemmän maitoa rinnoissa taas vastaavasti muodostuu. Näin oksitosiinin määrä vaikuttaa maidon määrään.

Äidillä on oltava myös aikaa ja rauha imettää: imetykseen nimittäin osallistuu myös muita hormoneja, joista on tärkeintä tietää se, että ne toimivat hyvin silloin kun vauva saa olla rinnalla aina halutessaan, syö hyvällä imuotteella ja niin usein kuin tarvitsee.

5. Useimmat vauva viihtyvät rinnalla aluksi TOSI paljon

Ensimmäisinä viikkoina voi tuntua, että vauva on rinnalla käytännössä koko ajan. Jotkut vauvat ovat unisempia ja syövät harvemmin, mutta niitäkin kannattaa ensipäivinä herätellä sairaalan ohjeen mukaan syömään. Kysyntä nimittäin lisää tarjontaa. Mitä enemmän vauva imee rintaa, sitä enemmän rinta alkaa tuottaa maitoa – vaikkei maitoa aluksi tulisikaan paljoa. Vauva on rinnalla juuri siksi, että tällä tavalla hän tilaa lisää maitoa.

Toistan siis saman kuin kohdassa 3: varautukaa tähän pariskuntana yhdessä! Kumppanin tuki on keskeistä, jotta äiti saa rauhassa imettää vauvaa. Kuten todettu, lisäksi se on tärkeää, jotta äidin kehossa erittyy rentous- ja rakkaushormonia oksitosiinia. Kumppanit varautukaa tähän ja olkaa perheen peruskalliona, kun äidin mieliala ja luottamus itseen saattavat ensi viikkoina vaihdella. Jos olet vauvan kanssa yksin ensimmäisinä viikkoina, oma aktiivisuus hakeutua ammatti- ja vertaisavun piiriin korostuu – kuten myös muiden tukiverkkojen merkitys!

Kun maidon määrä tasaantuu, myös imetyskertojen väliin jää enemmän aikaa. Äidinkin mielialat tasoittuvat sitten joskus aikanaan.

6. Imetysohjaukseen?

Jos imetyksessä on ongelmia, imetysohjaus voi olla hyvin tuottoisa sijoitus myös yksityisenä palveluna. Mikäli sillä säästytään tarpeelta turvautua korvikemaitoon, voi taloudellinen hyöty olla merkittävä – imetys kun ei juuri kukkaroa kuluta. Kaikille paremmasta imetys- ja synnytyskokemuksesta kiinnostuneille suosittelen Doula vierelläsi – facebooksivumme seuraamista. Avaamme pian kaikille odottajille ja pikkuvauvojen vanhemmille suunnatun keskusteluryhmän, jossa saat vertaistukea, sekä vinkkejä meiltä ylläpitäjiltä, jotka muodostamme yhdessä pääkaupunkiseudulla Doula vierelläsi -ryhmän. Meistä kahdella on imetysohjaajan koulutus ja yksi toimii imetyksen vertaistukiäitinä.

Toivon sydämestäni jokaiselle lukijalle juuri omat toiveet täyttävää imetystä ja tukea kaikkiin kuoppiin ja mutkiin, mikäli sellaisia matkalle sattuu. Imetys on edelleen liian piilotettu ja kätkettyjä tunteita nostattava aihe, varsinkin silloin kun se ei suju toivotusti. Oli matkasi millainen tahansa, ethän jää yksin imetyksen kanssa. 

Jenna Moisala, imetysohaaja (WHO)

 

Teksti julkaistu alunperin Jennan Hoivallus-sivulla Facebookissa 28.2.2017

Imetys on aiheenamme myös maaliskuun doulaillassamme 3.3.2017. Tule paikan päälle tapaamaan meitä ja kuulemaan lisää imetysasiaa!

Varadoula

Reilu vuosi sitten päädyin yllättäen synnytykseen varadoulan eli takapäivystäjän paikalta. Sangen harvinaista se on, ja tämä oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa kerta minun kohdallani. Yhden kerran olen itse joutunut turvautumaan varadoulaan, koska influenssa kaatoi sänkyyn lähes koko perheemme.

En tiennyt perheestä juuri etunimiä enempää, synnytystoivelistan olin lukenut läpi kerran. Ajoin läpi kaupungin iltaruuhkan, jatkoin moottoritielle kohti Hyvinkäätä. Yritin viestittää, että olen tulossa, mutta kännykän akku hyytyi pakkasessa. Moottoritiellä pyrytti jo niin sankasti lunta, että välillä vauhti piti pudottaa viiteenkymppiin. Tuulilasinpyyhkijät olivat umpijäässä. Lämmitin jäistä kännykkää pitämällä sitä ihoa vasten paidan alla.

Lopulta pääsin perille. Koputin oveen ja astuin sisään. Löysin synnytyssalista ihanan pariskunnan, joka odotti esikoistaan syntyväksi. Emme puhuneet paljoakaan koko synnytyksen aikana. Aika pysähtyi ja samalla me teimme kaikki työtä uuden elämän eteen. Ilta vaihtui yöksi, yö aamuyöksi. Kätilöt kävivät välillä hämärässä salissa ihmettelemässä, miten hienosti kaikki sujui ilman lääkkeitä.

On aina uskomattoman hienoa nähdä, miten synnyttävät äidit kasvavat synnytyksen edetessä. Matkalle mahtuu usein myös epätoivon hetkiä, mutta niistä pääsee yli. Synnyttävän äidin lisäksi myös kumppanit antavat kaikkensa. Joinain hetkinä äitiä oli auttamassa useampi käsipari, hetkeä myöhemmin me katsoimme sivusta, kuinka paljon voimia antoikaan jaksamiseen rentouden ja oikean rytmin löytäminen. Hengittäminen. Liike. Ääni. Pysähtyminen. Heittäytyminen.

On synnytyksiä, joissa doulan ei tarvitse tehdä juurikaan muuta kuin olla läsnä. Sitten on synnytyksiä, joissa kokeillaan lähes kaikki mahdollinen, mitä doula osaa ja mitä tämän laukusta löytyy.

Synnyttäjää auttavat raskaushormonit, kumppanilla ja doulalla voi olla jaksamisen kanssa vaikeampaa, kun on jatkettu töitä jo yli puolitoista vuorokautta läpi yön. Uskomattoman paljon voimaa voi myös saada muutaman sekunnin torkahduksesta samalla kun painaa lämmintä kaurapussia äidin selkää vasten.

Oli todella upeaa nähdä minulle ennestään täysin tuntemattomien ihmisten kasvaminen kohti vanhemmuutta tuon yhden yön aikana. Lumisen pakkasaamun auringon myötä syntyi uusi elämä ja uusi perhe.

Jätin heidät tutustumaan toisiinsa. En vieläkään tiennyt heistä juurikaan nimiä enempää, mutta samaan aikaan tunsin heidät varmasti paremmin kuin moni muu. Ajoin osan matkasta kotiin ikkuna auki, etten olisi nukahtanut rattiin. Oli suhteellisen rapsakka pakkanen.

Ei ole helppoa olla varsinainen doula ja syystä tai toisesta lähettää tilalleen toista. Tämän muistan itsekin, kun lähettelin vähän väliä viestejä varadoulalleni, kun itse makasin lähes 40 asteen kuumeessa. Niinpä minäkin puhuin kotiin päästyäni pitkän puhelun perheen varsinaisen doulan kanssa, joka oli jännittänyt tahollaan yön tapahtumia.

Onnea ihanalle 1-vuotiaalle, tämän sankarilliselle äidille ja rohkealle isälle! Kiitos kun sain olla matkakumppaninanne vuosi sitten 

Teksti julkaistu alunperin Sallan Varataivas-sivulla Facebookissa 22.1.2017

Varadoula vierelläsi

Varadoula ei ole aina itsestäänselvyys. Osa synnyttäjistä haluaa ehdottomasti tavata varadoulan etukäteen, osalle se ei ole niin välttämätöntä. Me toimimme Doula vierelläsi -ryhmässä toistemme varadoulina. Näin tiedämme esteen sattuessa, että paikalle pääsee luotettava ammattilainen, eikä synnyttäjä jää yksin edes siinä tilanteessa, että satumme sairastumaan itse tai olemme vaikka viettämässä lapsemme syntymäpäivää. Tai toisessa synnytyksessä – vauvat kun tuppaavat saapumaan tähän maailmaan kyselemättä meiltä muilta etukäteen, sopiiko tänään tulla vaiko ei.

Tule siis tapaamaan meitä doulailtoihimme joka kuun ensimmäinen perjantai-ilta Organic Spiritiin Lauttasaareen. Siellä tapaat samalla kertaa meidät kaikki. Näin ollen olet myös tavannut mahdolliset varadoulasi. Nähdään doulaillassa!